KEPUKIN PAKKORUOTSIN VASTAISEEN RINTAMAAN ?

Kepun kärkinimet Kiviniemi ja Pekkarinen ovat näkyvästi ja kuuluvasti hiiltyneet  - ei kivihiili- ja turvemyönteisestä ekoverosotkusta vaan -  pakkoruotsilta saamastaan potkusta Keski-Pohjanmaan aluehallintokiistassa. Viiden prosentin (5 %) kielivähemmistö näyttää päässeen oikeuskanslerin kyseenalaisen laintulkinnan avulla sanelemaan kaapin paikan: ruotsinkielisen vähemmistön kielelliset oikeudet ajavat ohi ja yli enemmistön perusoikeuksien.

Aluksi todettakoon, että oikeuskansleri ja hänen yksittäiset näkemyksensä laintulkinnasta eivät ole Suomen oikeusjärjestyksessä sitova viimeinen sana. Käytännössä toki yleensä näin on. Kuitenkin siis oikeuskanslerin (samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehen) omaksumat tulkinnat ovat vain yhden huippulakimiehen näkemys, joka voi tiukan paikan tullen eli kysymyksen ehkä edetessä korkeimman oikeuden (KKO) tai korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaistavaksi jäädä viiden (tai 11:n) tuomarin äänestyksessä häviölle. Samoin voisi käydä valtakunnanoikeudessa. Saati että kansleritulkinta voi osoittautua ei-oikeaksi myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen jälkikontrollissa.

Se juridiikasta. Poliittisesti kiintoisaa ja toivottavaa on, että Keskusta vetäisi tapahtuneesta johtopäätöksiä pakkoruotsin tulevaa (perustus)laillista asemaa ajatellen. Sopivin tilaisuus maksaa potatis potuilla tullee pian, päätettäessä Rkp:n ja Rkp-mielistelijöiden aikomuksesta varhentaa peruskouluissamme pakkoruotsin opetuksen aloitusta parilla vuodella  - käsittämättömän tyhmä aie.

Kieliikiistassa on mielenkiintoinen aspekti se, että Rkp korostaa suomen ja ruotsin kielen tasavertaisuutta, siis 50-50 eikä 93-5. He katsovat, että lakitekstien valossa ruotsi ei ole Suomessa vähemmistökieli vaan yksi kahdesta tasavertaisesta kielestä. Rkp-tulkinta perustuu Perustuslain 17 pykälän alkulauseeseen "Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi." ynnä saman pykälän myöhempään kohtaan "Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista SAMANLAISTEN PERUSTEIDEN mukaan."

Nähdäkseni näistä perustuslain kohdista ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että ruotsia ei Suomessa saa sanoa vähemmistökieleksi ja kohdella vähemmistöprosenttinsa (5 %) mukaisella tavalla. Peruslain yllä korostetut sanat "samanlaisten perusteiden" eivät siis tarkoita  mitään sellaista kaiken kattavaa 50-50-tasa-arvoisuutta, johon meidän laeissamme esimerkiksi miesten ja naisten tasa-arvosta säädettäessä pyritään. Tämä pitäisi maailman hemmotelluimman kielivähemmistönkin tajuta. (Tajuavatkin, mutta pelaavat suomenkielisten yhä vaan heikolla itsetunnolla ja tietyn suomenkielisen mielistelijäryhmänsä tuella.)

Ja lopuksi: katsokaa Ahvenanmaalle. Onko siellä vallitseva kielisorto todellakin sopusoinnussa Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kanssa? Maailman olosuhteiden ja asenteiden olennaisesti muututtua Suomi (= Mauno Koivisto) uskalsi 1990-luvun alussa katsoa vuonna 1948 solmitun kansainvälisen valtiosopimuksen (YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa) lakanneen olemasta voimassa. Mikä estää 2010-luvulla katsomasta Ahvenanmaan 1920-luvun alussa solmittujen kansainvälisten kielisopimusjärjestelyjen käyneen yhtä kypsiksi roskakoriin, myös koska eihän silloista Kansainliittoa enää ole sen enempää kuin Neuvostoliittoakaan?