SUOMENRUOTSALAISET JA JUUTALAISET
Rkp:n entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck lipsautti viime sunnuntain (12.9) Hufvudstadsbladetissa suustaan melkoisen sammakon: suomenruotsalaisten kielellisiin etuoikeuksiin kohdistettu kritiikki alkaa kuulemma muistuttaa Hitlerin Saksan suhtautumista 1930-luvulla sikäläisiin juutalaisiin.
Voihan Mooses! Pär Stenbäckin sammakko (eli samma på svenska: groda) on niin paha limbo, että siitä sanoutuivat kiireesti irti jopa puoleen nykyinen pj. Wallin ja puolueen eduskuntaryhmän pj. Wideroos. Sehän nyt tietysti on vähintä, mitä he saattoivat tehdä, jos aikovat säilyttää maineensa ihan täysipäisinä ja harkintakykyisinä.
Tosiaan, on vaikeampaa löytää Euroopasta suurempaa historiallista eroa kuin mikä oli 30-luvun Saksan vainotuilla, kaikki oikeutensa, omaisuutensa ja ihmisarvonsakin menettäneillä juutalaisilla ("ali-ihmisillä") ja toisaalta tämän päivän maailman hemmótelluimmalla ja suojatuimmalla kielellisellä 5 %:n minivähemmistöllä eli suomenruotsalaisilla.
Nykyinen kasvava kritiikki suomenruotsalaisten ylivahvoja kielietuoikeuksia vastaan ei vähimmässäkään määrin tähtää muuhun kuin heidän kielioikeuksiensa ja äidinkielisuojansa mitoittamista oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin määriin suhteessa 93 %:n suomenkieliseen enemmistöön. Koulujen pakkoruotsin poistaminen on yksi osa tässä järkeistämisessä, jota lisäksi tukevat vahvat kansantaloudelliset perusteet (= mihin ja miten on englannin hallitsemassa tämän päivän maailmassa taloudellisesti järkevää sijoittaa se energia, aika ja raha, mitä nuorisomme koulutus vaatii yhteiskunnalta ja koululaisilta itseltään).
Sellaiset ruotsin ylivahvan aseman kriitikot kuin minä emme mitenkään halua rajoittaa suomenruotsalaisten kielellisiä oikeuksia niissä osissa Suomea, jossa heidän lukumääränsä on selvästi nollaa tai kourallista suurempi. Mutta myötämielisyys loppuu, kun he jatkuvasti yrittävät jonkinlaisen 50-50-tasavertaisuuden pohjalta vaatia perusteettomia lisäetuoikeuksia. Heidän olisi terveellistä perehtyä vaikkapa siihen, mikä on EU-Slovakiassa suomen sukukielen unkarin surkea asema, vaikka siellä unkarilaisia on 10 % ja unkarin kielellä on tuhannen vuoden perinteet etelä-Slovakiassa. Terveellistä olisi myös perehtyä suomen surkeaan asemaan Ruotsissa ...
Juutalaisista puheen ollen toistan usein lausumani siitä, kuinka he ovat mallikelpoinen etninen vähemmistö: ahkeria, osaavia, lainkuuliaisia veronmaksajia. Uusien muslimiemme olisi syytä käydä juutalaistemme (ja tataariemme) luona opintomatkalla. Oli vahinko, ettei Neuvostoliiton hajoaminen tuonut meille tuhansia uusia emigranttijuutalaisia virkistämään talous-, tiede- ja kulttuurielämäämme.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Niinpä. En tiennytkään että natsisaksan kouluissa oli pakko-jiddishiä. Kaikkea sitä Päriltä oppiikin :-)
No, jiddish (tai jiddisch) sikseen. Lienee hyvä tietää, että 30-luvun juutalaiset Saksan kansalaiset olivat valtaosin saksankielisiä. Ei siis jiddish-puhujia, jollaiset asuivat idempänä (Puola jne.). Eli eivät kielellisesti olleet vaatineet/vaatimassa mitään.
Tärkeää tässä on oppia vain se että RKPläinen voi sanoa mitä aivopierua lystää: kokkeli-kepu-SDP puolue turvaa kyllä ne kieleen ja kuvitteelliseen rotuun eli ei mihinkään perustuvat etuoikeudet.
Tarkkaan ottaen Stenbäck veti herneen nenään Suomen Kuvalehden kansikuvaan liitetystä tekstistä, jossa luki että suomenruotsalaisilla on liikaa valtaa. Lehti julkaistiin pari viikkoa sitten.
"Assosiaatiot viittaavat 1930-luvun Saksaan, jossa juutalaiset leimattiin samalla argumentilla: heillä on liian suuri valta", Stenbäck sanoi.
Mihin muuten perustuu näkemyksesi juutalaisista mallikelpoisena etnisenä vähemmistönä?
Harri,
Toistan blogissa olleet hyvin positiiviset adjektiivit. Ja vähäiseen lukumääräänsä nähden heistä olemme saaneet todella paljon eteviä tiede- ja taidevaikuttajia, urheilijoita, viihdetaiteilijoita ja yrittäjiä. Ja sellaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia kuin Max Jakobson ja Ben Z. En kehu enempää, ettei syytetä positiivisesta rasismista ...
Ihan vaan tiedoksi historiaa miten SPR:n periaatteita rikottiin Per Stenbäcki ollessa Suomen SPR:n johtaja eli pääsihteeri:
...lainaus alkaa...
HS - Mielipide - 22.2.1991
Eikö Punaisen Ristin pitäisi olla puolueeton?
Rkp:n kansanpuolue mainosti lehdissä laajasti vaalitilaisuuttaan 17. 2.(1991), jonka pääesiintyjiksi esiteltiin kansainvälisen Punaisen Ristin pääsihteeri ja Suomen Punaisen Ristin apulaispääsihteeri. Kolmantena esiintyjänä oli Ruotsalaisen kansanpuolueen varapuheenjohtaja, joka on myös kyseisen puolueen kansanedustajaehdokas.
Tähän asti on ymmärretty, että kansainvälinen Punainen Risti on kaikissa konflikteissa tiukan puolueeton niin sodassa kuin rauhassa ja jopa sisällissodissa. Tuntuukin uskomattomalta, että järjestön pääsihteeri osallistuu jonkin maan sisäpolitiikkaan kysymyksessä, jossa puolueitten välillä ja sisälläkin on näkemyseroja.
On aivan asiallista, jos herrat Stenbäck ja Uusitalo osallistuvat minkä tahansa puolueen vaalityöhön. Sen sijaan on täysin käsittämätöntä varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa, että kansainvälisen Punaisen Ristin pääsihteeri antaa valjastaa itsensä jonkin poliittisen puolueen vaalivankkurien vetäjäksi. Onko hän käytettävissä myös muiden puolueiden vaalitilaisuuksissa? Entä mitä tekemistä Suomen Punaisen Ristin toimihenkilöllä on järjestönsä nimissä puoluepoliittisessa vaalityössä?
Minkähän maan vaalitaisteluun kansainvälinen Punainen Risti aikoo seuraavaksi antaa panoksensa?
Erkki Pihkala
Helsinki
Heikki Tala
Vantaa
...............lainaus päättyy....
Ts. Stenbäck valjasti johtamansa Suomen Punaisen Ristin kautta SPR:n poliittisen puolueen, omansa, vaalikampanjan tukemiseen. Härski äijä kerta kaikkiaan.
Valitettasti suomalaiset vaan ovat niin turtuneet täkäläiseen korruptioon,että vain pari ihmistä ihmetteli tilannetta. Pihkala ja Tala. Muut torkkuivat kuten tavallista.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 6 kommenttia